Taivalsaareen on nousemassa ”kylpylä”hotelli. Kaava on vanha. Se pantiin alulle viime vuosituhannella kylpylähotellien kuumimpaan kiima-aikaan ja hyväksyttiin 2009. Maailma on muuttunut radikaalisti viidessätoista vuodessa ja matkailun tulevaisuus on yhtä sumea kuin Helsingin merialueiden vesi Lauttasaaren merentäytön jälkeen. Ilmastonmuutos ei tiettävästi ole kadonnut mihinkään, vaikka jotkut Säätytalolla niin uskovat, kylpylöitä rakastaneet venäläiset turistit ovat kiistatta poissa ja pandemia on muuttanut matkailumieltymyksiä. Lentolippujen hinnat ovat tuplaantuneet ja ehtymättömältä vaikuttanut kiinalainen turismi on taantunut vain rikkaimpien ajanvietteeksi. Heitä hotelli kolean niemen nokassa ilman Hermestä ja LVMH:ta ei kiinnosta ja äveriäs joukko suuntaa vaate- ja viinakaupoille joko Pariisin tai Milanoon.

 Ehtyvistä turistivirroista huolimatta, on Helsingissä käynnissä kymmeniä hotelliprojekteja ja vanhoja arvokiinteistöjä muutetaan hotelleiksi. Myös Lapinlahteen sovitellaan hotellia/hostellia. Kaupallinen maksullinen tila valtaa alaa ja yhteisöllinen kaupunkia elävöittävä ruohonjuuritason toiminta häädetään rakennushankkeiden alta yhä kauemmaksi keskustasta, jonka näivettymisestä ollaan ristiriitaisesti samalla huolissaan.

Näin on käymässä myös Taivalsaaressa. Pian Töölöläiset menettävät virkistysalueen ja potentiaalisen kaupunkipuiston hotellin pihamaaksi. Niemen ympäri pääsisi kyllä yhä kävelemään esteettömiä betonikäytäviä pitkin, mutta hotelli ympärille kaavailtu maksullinen toiminta muuttaa julkisen tilan yksityisen kaupallisen alueen tuulikaapiksi. Ulos suunnitellaan 1000 asiakaspaikkaa ja pizzakioski. Senaatintorilla oli kesällä 2021 muuten 800 asiakaspaikkaa, joten ihan mistään pikku terasseista ei ole kyse. Niemen puolella on myös ”kylpyläpiha”, jossa hotellin yksityisiä rakennelmia kuten saunoja ja iv-rakenteita on siirretty erilleen rakennuksesta sen rakennusalueen rajojen ulkopuolelle julkisen puiston rajapintaan. Julkista puistoa koristavat myös parikymmentä hotellin maalämpöhuoltokaivon kantta.

Entä sitten itse kylpylä, jota monet odottavat. Kylpylähotelli käsitteenä on monitulkintainen. Jotkut mieltävät sen ”viihdekylpyläksi”, jossa on useita altaita, vesiliukumäkiä, vesikiipeilyratoja, porealtaita, elämyssuihkuja, kahluualtaita ja bistro- tai jäätelöbaareja. Toiset taas ”hemmottelu- tai hoitokylpyläksi”, jossa voi nauttia yrtti- ja aroma-porekylvyistä ja virkistyshoidoista, hoitaa kuntoa uimalla ja kuntosalissa, kastautua kuuma- ja kylmäaltaisiin, makoilla lämpöpetiosastolla ja rentoutua erilaisissa elämyssaunoissa.

Kylpylämielikuvissa tasapainoillaan vesielementtien ja hoitojen janalla, mutta yleisesti ajatellaan, että kylpylästä tulee löytyä vähintään tavanomaisimmat altaat kuten kuntouintiallas, porealtaita, ainakin yksi lasten allas, kahluuallas, kylmäallas, ulkoallas sekä jonkinlainen ”viihdeallas” hierontapisteineen ja suihkuineen.

 Taivalsaaren kylpylän suunnitelmista löytyy yksi vesihierontapisteellä varustettu sisäallas, joka on kooltaan alle puolet normaalista 25 m uimala-altaasta. Ainoa poreallas on 2. kerroksen hotellihuonekäytävä nk. ”kylpyläsviitin” päässä. Sisällä on myös kaksi pienehköä saunaa, joista toinen on höyrysauna ja toinen vain sauna. Koska saunoja on vain yksi laatuaan, ne lienevät yhteissaunoja, joissa kylvetään intiimiosat verhottuna. Lastenallasta ei ole. Ulkona julkisen tilan rajalla on pikkarainen kylmäallas ja 70-luvun kerrostaloaltaan kokoinen lämminvesiallas, jäähilesuihku ja kaksi saunaa.

 Kovin kummoinen kylpylä ei siis ole Taivalsaareen rakentumassa vaan itse asiassa huoneistohotelli, jossa on spa-osasto ja kai Suomen suurin terassi. Ja kyllä, luitte oikein; huoneistohotelli, sillä huoneisiin on asennettu keittiö.

Aikoinaan, kun kylpylästä päätettiin, maastoutui viitesuunnitelmissa lasiseinäinen matala rakennus niemen merelliseen maisemaan. Sisäkuvissa onnellinen kansa uiskenteli auringon paisteessa loppumattomassa allasosastossa ja pizza-kaljaterassista tai muista rakennelmista ei näkynyt vilaustakaan eikä ainakaan ollut puhetta huoneistohotellista. Näillä kuvilla kylpylähanke kaupunginhallituksessa hyväksyttiin äänin 8-7 ja sitten valtuustossa äänin 43-39.

Miten sitten on mahdollista, että asemakaavassa korostettu pienimuotoinen ja maisemaa häiritsemätön ja arkkitehtonisesti korkeatasoinen, Löylyn tyyppinen rakentaminen ei toteudu vaan yhdelle Helsingin parhaimmista paikoista on tulossa moduuleista kasattu muurimainen Soulmade-huoneistohotellirakennus, jonka jokainen neliö niin rakennuksen sisällä kuin ulkona pyritään maksimoimaan helposti muunneltavana hyperkaupallisena tilana?

Poliittisen päätöksenteon jälkeen ei rakennusprosessia päättäjien toimesta enää kunnolla valvota tai myöhempien toimien vaikutuksia ei ymmärretä. Taivalsaaren hotellihankkeen kohdalla järjestetyn arkkitehtikilpailun lähtökohdaksi putkahti rakennuttajan vaatimus käyttää samoja standardoituja, tehdasolosuhteissa valmistettuja hotellihuonemoduuleita kuin hänen omistamassaan Soulmade-hotellissa Saksassa. Kustannustehokas ratkaisu rakennuttajalle ja vähähiilinen, mutta valitettavasti vaan tiukka moduulirakentaminen tuottaa arkkitehtien ponnisteluista huolimatta muotokieleltään keskenään samankaltaista, köyhää legopalikka-arkkitehtuuria.

Rakennuttaja voi myös kiertää alkuperäisiä asemakaavan ehtoja hakemalla kaavaan ja myöhemmin myös rakennuslupaan massiivisia muutoksia ”pieninä poikkeamina”, joista valitusoikeus on rajattu tai sitä ei ole lainkaan. Halutessa prosessi mahdollistaa suuresti viitesuunnitelmista poikkeavia tuloksia kuten nyt vaikka Redin vähän nolot, DDR:n lähiöarkkitehtuuria muistuttavat, töpöt tornitalot tai Taivalsaareen konttimoduuleista kasatun valekylpylän.

Hotelli on vielä lupavaiheessa, joten kertokaa kantanne ja ottakaa yhteyttä Soulmade-hotellin rakennuttajaan tai kunnallispoliitikkoonne, pitäkää melua sosiaalisessa mediassa, allekirjoittakaa ”Hietaniemen rantaa tulee kehittää viheralueena ilman hotellia” -adressi tai liittykää Töölöön kaupunginosat ry:hyn, joka on tehnyt muistutuksen hotellin hakemiin kaavapoikkeamiin (ks. toolonkaupunginosat.fi). Kansalaiskeskustelu kuuluu demokratiassa kaikille toisin kuin joissain tiivistä kaupunkia kannattavissa ryhmissä väitetään.

Annaleena Hakatie 

Kirjoittaja on töölöläinen muotoilija/yrittäjä ja rakennusperinnön sekä hyvän elinympäristön ystävä.