Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimiala julkaisi 5.12. Kaupunkilaisten käsikirja Helsingin historiallisten rakennusten pelastushankkeisiin -nimisen oppaan.

Kirja on OmaStadi 2020-2021 -äänestyksen peruja. Hankkeen laittoi alulle kaupunkiympäristön projektisuunnittelija Elina Nummi. Hänen aloitteensa Pelastetaan Helsingin historia helsinkiläisille – vanhat talot eläviksi yhteisöiksi sai OmaStadi-äänestyksessä yhteensä 4485 ääntä.

JULKISTAMISTILAISUUDEN avasi kaupunkiympäristön apulaispormestari Anni Sinnemäki. Hän kertoi mm. kuinka kaupungin haltuun on vuosien saatossa päätynyt mittava kokoelma erilaisia taloja.

Sinnemäen mukaan kaupungin omistamisen periaatteet näiden rakennusten osalta ovat huonolla tolalla. Viime valtuustokaudella tehtiin linjaus kiinteistö omaisuuden myynnistä, eikä näiden nyt 200 myyntiin tulevan rakennuksen kunnostukseen luonnollisestikaan riitä kaupungin rahaa. Harteilla painaa myös varhaiskasvatuksen tilojen remonttitarpeet.

Myyntiin tulevissa rakennuksissa ei ole tällä hetkellä kaupungin ylläpitämää palvelutoimintaa.

ELINA Nummi toivoi, että kaupungilla herättäisiin tajuamaan, miten huolehtia meidän kaikkien yhteisestä rakennetusta historiastamme. Nummen mukaan kaupungin kiinteistö- ja kulttuuristrategian pitäisi kohdata toisensa tiiviimmin. Hän esitti, voisiko kaupunki esimerkiksi jättää perimättä uudelta vuokralaiselta maavuokraa rakennuksen remonttivaiheessa?

Hietsun Paviljonki ja Annalan huvila ovat esimerkkitapauksina kirjassa. Paviljongin osiossa peräänkuulutamme kommunikointikykyistä ja avarakatseista tahoa, eräänlaista vanhojen talojen stadiluotsia, joka voisi auttaa vastaavissa hankkeissa. Samaa toivoo myös Elina Nummi.

KIRJAN tekemisessä mukana ollut Helsingin kaupungin tilapalveluiden tiimipäällikkö Ville Vuorio muistutti, että vanhojen rakennusten kohdalla kannattaa varautua myös yllätyksiin.

”On paljon perinnerakentajiksi tunnustautuvia innokkaita ihmisiä, jotka voivat sitten kohdata isojakin yllätyksiä remontin edetessä.”

Paviljongin esimerkistä oppineena neuvon, että talosta kannattaa teettää ulkopuolisen kuntoarvio, aivan kuten asuntokaupoilla. Olihan Paviljonki julistettu kaupungin kuntokartoituksessa villi-eläinten valtaamaksi, lähes läpimädäksi höskäksi.

Vuorio myös huomautti, että jokaiseen taloon ei voi perustaa kivaa kesäkahvilaa, jos kaava ei sitä salli. Vaikeaa se voi olla myös silloin, kun kaava sen sallii.

MIELESTÄNI suurimman riskin historiallisten rakennusten pelastushankkeissa tarjoaa joidenkin virkamiesten asennevamma. Oppaassa on hieno tiekartta onnistuneen talohankkeen tueksi, mutta siihen voisi lisätä myös seuraavat osiot:

Kuinka odotan kärsivällisesti virkamiehen vastausta jopa vuoden. Sinä aikana virkamies on saldovapaalla, lomalla tai sairas.

Kuinka puhun virkamiehen kieltä, eli 2 kertaa 3 on 17.

Tajuan, että vaikka omistankin nyt vanhan rakennuksen joka on osa helsinkiläisten yhteistä historiaa, on sen mahdollinen taloudellinen menestys pois virkamiehen henkilökohtaisen elämän onnesta. Syytä tähän oikutteluun en koskaan tule tietämään.

Ymmärrän, että valtuutettuja eivät rakennukseni asiat kiinnosta. Heillä on valtavasti töitä, vaikka näiden 200 rakennuksen kohtalo on nimenomaan yksi heidän töistään.

LOPPUUN pieni esimerkki. Tahtotilamme on ollut liittää Paviljonki lähellä kulkevaan Helsingin kaupungin paineviemäriin. Vuosia jatkunut viemärisaagamme on edennyt siihen, että teetätimme kuluvana syksynä Liikuntapalveluiden vaatimuksesta ulkopuolisella LVI- konsultilla suunnitelmat, jotka esittelimme Liikuntapalveluille. Vaihtoehtoja oli kaksi, liittyminen lähellä kulkevaan putkeen tai Liikuntapalveluiden kahvilan pihalla sijaitsevaan pumppaamoon. Konsulttimme puolsi kumpaakin realistisena toteuttaa.
Saimme pitkän odottelun jälkeen vastauksen, jossa Liikunnan anonyymiksi jäänyt ammattilainen oli suositellut ainoaksi liityntämahdollisuudeksi kalliimpaa vaihtoehtoa, eli pumppaamoa. Myös liittymismaksu 160 000 euroa tuli maksaa työkustannusten päälle.

Tiedusteltuamme mihin kohtuuton liittymismaksu perustuu, saimme vastauksen, että näin kaupunki menettelee vastaavissa kohteissa.

Liikuntapalveluista toisaalta myös korostettiin, että vastaavia lokakaivon varassa toimivia rakennuksia ei ole keskustan alueella. Heidän itsensä hallinnoima Maunulan maja painii samanlaisen ongelman kanssa. mutta sitä ei voi käyttää verrokkina.

160 000 euron liittymismaksu lopulta hylättiin.

HELSINGIN historiallisten rakennusten pelastushankkeet eivät etene niin kauan kun virkamiehet pitävät jostain syystä rakennuksia henkilökohtaisesti ominaan. Mutta kuten tilaisuudessakin toiveikkaasti todettiin, tämä opas voi olla hyvä alku jollekin uudelle.

Mikko Keski-Vähälä

Päätoimittaja, Hietsun Paviljongin osakas ja Töölön kaupunginosat – Töölö ry:n hallituksen jäsen.

Kolumni Töölöläisessä 17.12.2023

Töölöläinen

Opas harmaiden hiusten hankintaan

Kolumni Töölöläisessä 17.12.2023