Pormestarin asukasilta järjestettiin Töölön asukkaille 25.4.2024 klo 18.30–20.00 Töölön palvelukeskuksessa. Tätä ennen kello 17.30 avautuvalla pop up -torilla asukkaille esittäytyi sekä Helsingin kaupungin toimijoita että paikallisia toimijoita kuten yhdistyksemme Töölön kaupunginosat – Töölö ry.

Paikalla oli runsaasti töölöläisiä mikä kertoo tällaisten tilaisuuksien tarpeesta ja aktiivisten kaupunkilaisten halusta vaikuttaa alueensa asioihin.

1970-luvulla kaupunginjohtaja Teuvo Aura ryhtyi järjestämään ns. Helsinki tunteja ja nykyään kaupunki järjestää pormestari-iltoja noin 3–4 kertaa vuodessa tietyn kaupunginosan asukkaille. Kovin aktiivisesta yhteydenpidosta ei ole kuitenkaan kysymys, koska esimerkiksi Töölössä edellinen asukasilta oli 2016 eli 8 vuotta sitten.

On hienoa, että asukasiltoja järjestetään, mutta niiden mainostaminen keskusteluiltoina on hieman harhaanjohtavaa. Varsinaiseen keskusteluun itse illoissa ei ole aikaa tai mahdollisuutta, vaikka sekä kaupungin edustajien että paikallisten toimijoiden kanssa saattoi keskustella itse pormestarin iltaa edeltävällä pop-up torilla.

Itse pormestarin asukasillassa on ennemmin kyse eräänlaisesta kaupungin virkamiesjohdon esittelytilaisuudesta, jossa kaupungin johto esittelee itsensä, kehuu korkeaa osaamistaan ja vastaa rajalliseen määrään kysymyksiä. Mutta mitään keskustelua ei tämän jälkeen ole mahdollista aiheista jatkaa eikä keskusteluun olemuksellisesti kuuluvia eri näkemysten puntarointia tai väitteitä ja vastaväitteitä ole mahdollista tai aikaa esittää.

Varsinaisen osallistamisen sijaan tässäkin tilaisuudessa oli siis kyse enemmän tiedotustilaisuudesta, jossa kaupunki etsii kaupunkilaisten legitimaatiota jo tehdyille päätöksille ja samalla pyrkii vastaamaan päätöksiä kohtaan esitettyyn kritiikkiin kuitenkaan ilman varsinaista jatkokeskustelua. Mainostettu vuorovaikutus jää yhteen vuoroon esittää kysymys, jos sille on ylipäänsä aikaa ja kaupungin hallinnon edustajan vastaukseen ilman uutta vastavuoroa.

Alun esittelyvideoihin kaupunki oli valinnut perustyytyväisiä kaupunkilaisia, joiden viesti oli, että kaikki on kaupungissa ja Töölössä hyvin. Sen sijaan paikalle tulleilla aktiivisilla töölöläisillä oli myös kriittisempiä kysymyksiä pormestarille ja kaupungin virkamiesjohdolle. Vain pieni osa kysymyksistä ehdittiin rajallisessa ajassa esittää.

Pormestari Vartiaisen vastaukset

Pormestari ei tietenkään itse edes pysty olemaan selvillä kaikista kaupungin hankkeista ja niiden yksityiskohdista ja siksi paikalla oli pormestarin puolesta vastaamassa kaupungin toimialajohtajat, Ville Lehmuskoski, Harri Korhonen, Juha Jolkkonen ja Juha Ahonen, jotka kaikki ilmoittivat vielä tuoneensa paikalle oman toimialansa asiantuntijavirkamiehiä.

Koska pormestari ei voi tietää yksityiskohtia kaikista kaupungin hankkeista oli pormestarin omat vastaukset ymmärrettävästi hyvin yleisiä ja ympäripyöreitä ja toistivat useaan otteeseen, että kaikki kaupunkilaiset pyritään huomioimaan, mutta kaikkia ei voi aina miellyttää ja että virkamiehet ja kaupungin hallinto toteuttavat vain valtuuston tahtoa ja valtuusto on ylin päättävä elin.

Kumpikin vastaus on samalla itsestään selvä ja suhteellisen mitään sanomaton.

”Kaikki ei voi miellyttää.”

On täysin itsestään selvää, että aina ei voi miellyttää kaikkia, mutta enemmän informaatiota antaisi se keitä (ja miksi) on erityisesti haluttu miellyttää ja kuunnella erityisissä päätöksissä ja keiden näkemyksistä taas ei ole välitetty. Jos kaupunki esimerkiksi haluaa miellyttää enemmän yhtä hotellisijoittajaa kuin kolmea tuhatta adressin kirjoittanutta paikallista alueen käyttäjää, on toki selvää, ettei sijoittajan miellyttäminen miellytä kaikkia kaupunkilaisia. Tai jos kiinteistösijoittaja osallistetaan alueen suunnitteluun, mutta paikalliselle lähinnä tiedotetaan jo tehdyistä ja päätetyistä suunnitelmista, on myös selvää, ettei kaikki alueen asukkaita tällöin miellytetä.

Valtuusto päättää ja virkamies toteuttaa

On myös itsestään selvää, että periaatteessa valtuusto on varsinainen poliittinen päätöksentekijä kaupungissa ja hallinnon on noudatettava valtuuston päättämiä suuntaviivoja. Kuitenkin kaikki hallintotieteisiin perehtyneet tietävät, ettei asia kaupungin tai edes valtion hallinnon kannalta ole suinkaan näin yksinkertainen ja hallinnolla on sekä omia intressejä, valtaa, liikkumavaraa ja myös runsaasti vaikutusvaltaa siihen minkälaisia päätöksiä tehdään ja millä lailla niitä toimeenpannaan. Näin erityisesti kaupungissa, jossa on sääntö, että poliittiset lautakunnat eivät koskaan kumoa tai kyseenalaista virkamiesten esittelyjä, joihin heillä ei ole edes kunnolla aikaa tai usein haluakaan tutustua.

Virkamiehillä ja hallinnolla on toki perinteisenä tapana paeta omaa vastuutaan esittämällä itsensä vain poliittisten päätösten teknisinä toteuttajina ja vetoamalla poliittisten päättäjien vastuuseen asiasta. Vastaavasti poliittisilla päättäjillä on taas tapana vedota virkamiesten valmisteluun karttaakseen vuorostaan omaa vastuutaan päätöksistä.

Näin syntyy helposti eräänlainen vastuuttomuuden kehä, jossa valta karttaa vastuun ottamista päätöksistään. Poliittiset päättäjät vetoavat virkamiesten valmisteluun ja virkamiehet vuorostaan poliittisiin päätöksiin. Varsinainen vaikuttaminen tapahtuu valmisteluvaiheessa politiikkojen tai eri intressitahojen suorassa kontaktissa asioita valmisteleviin virkamiehiin. Keskeistä päätöksien osalta onkin se keillä ja keiden intresseillä on pääsy asioihin valmisteluun ja omien intressiensä ”lobbaukseen”. Kaupunginosayhdistyksillä ja kansalaisjärjestöiltä tätä varsinaista vaikutusmahdollisuutta on jatkuvasti pienennetty, vaikka muuten erilaisten intressitahojen lobbaus on kasvanut kunnallisessa päätöksenteossa ja erityisesti kaavoituksessa ja rakennushankkeissa.

Etä- vai lähidemokratia

Huolestuttavaa tilaisuudessa oli kuitenkin lähes täysin ohitetut lähidemokratian periaatteet, vaikka erityisesti asukasillat pitäisi liittyä juuri lähidemokratiaan. Lähidemokratian sijaan pormestari puhui paikallisdemokratiasta ja vetosi sen toteuttamiseen jopa lähidemokratian vastaisesti. Pormestari nimittäin yhdisti paikallisdemokratian pelkästään edustukselliseen kunnallisdemokratiaan ja valtuuston päätöksiä toteuttavaan hallintokoneistoon. Kaupunkilaiset saavat tässä paikallisdemokratiassa vaikuttaa kerran neljässä vuodessa yksin pimeässä äänestyskopissa valitsemalla poliittisten puolueiden listasta oman ehdokkaansa valtuustoon ja antaa sen jälkeen valtuuston ohjaaman virkamieskoneiston hallinnoida elämäänsä pystymättä muuten vaikuttamaan enää lähiympäristöään koskeviin päätöksiin.

Erilaisilla paikallisdemokratian ja erityisesti lähidemokratian muodoilla onkin pyritty juuri vahvistamaan kaupunkilaisten ja erityisesti paikallisten omia mahdollisuuksia vaikuttaa suoraan lähialueensa asioihin edustuksellisen järjestelmän rinnalla. Lähidemokratian erilaisia kokeiluja on ollut ympäri maailmaa ja myös Helsinki teki vielä muutamia vuosia sitten erilaisia lähidemokratian pilotteja. Todellinen lähidemokratia ei kuitenkaan tarkoita vain valmiiksi tehtyjen päätösten peukutusta erilaisissa kyselyissä ja kansalaisraadeissa vaan ihan oikeaa kansalaisten mahdollisuutta vaikuttaa toiminnallaan oman alueensa asioihin oman paikallisen tietovarantonsa kautta.

Kaupungin viranomaisten vastauksista

Töölöläisten kriittisimmät kysymykset osuivat selkeästi kaupunkiympäristötoimialalle.

Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialle ei tullut juuri kysymyksiä vaan ennemmin nuorten esittämä kiitos hyvistä harrastemahdollisuuksista. Nuorten kriittisempi kysymys taas koski nuorten mielenterveyspalveluiden puutetta ja vastauksessaan Juha Jolkkonen ilmoitti, että juuri näihin kaupunki pyrkii nyt panostamaan, mutta palveluiden tarpeen kasvu on niin suuri, että on vaikea pysyä sen perässä. Nuoret kysyivät myös soveltuvuusluokkien poistamisesta, johon ilmoitettiin, ettei tätä nyt valmistella.

Varmasti kenellekään ei ollut yllätys, että useimmat ja kriittisimmät kysymykset oli suunnattu Ville Lehmuskosken johtamalle kaupunkiympäristön toimialalle. Kaupunkiympäristön toimiala vastaa kaupunkiympäristöstä ja erityisesti lähiympäristöä ja lähiluontoa koskevat toimet ovat niitä, joihin kaupunkilaisten pitäisi saada vaikuttaa paikallisesti. Lehmuskoski joukkoineen taas vetosi yhä uudestaan koko kaupungin näkökulmaan ja jopa sen ylittävään seudulliseen näkökulmaan, jossa ei voida ottaa huomioon alueiden erityisiä näkemyksiä. Kysymättä ja vastaamatta jäi: Miksi ei?

Liikenne- ja katusuunnittelupäällikkö Reetta Putkonen sai vastata kritiikkiin, joka koski raitiolinjan vetämistä Topeliuksenkadulle sekä päätöstä ohjata Munkkiniemen pyöräbaana Humalistonkallioiden kohdalla Paciuksenkadun sijaan kulkemaan meren päältä rannasta.

Reetta Putkonen vetosi vastauksissaan paikallisen ylittävään näkökulmaan ja poliittisesti hyväksyttyihin yleissuunnitelmiin. Tilaisuudessa toisteltiin muutenkin ahkerasti, kuinka raideliikennettä ja pyöräilyä halutaan kehittää nyt kaikkialla maailmassa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään konkreettinen vastaus siihen miksi tuossa kehittämisessä on valittu alueellisesti asukkaiden näkökulmasta huonoja ratkaisuja, jos parempia vaihtoehtoja on olemassa.

Virkamiehiltä kysyttiin miksi pyöräbaana pitää rakentaa meren päälle Humaliston kallioiden eteen, kun se voitaisiin aivan yhtä hyvin ja pienemmillä kustannuksilla vetää Paciuksenkadun kautta kuten myös oma yhdistyksemme on esittänyt kommenteissaan baanaan.

Putkonen vastasi vetoamalla taas valtuuston poliittisesti päättämään asemakaavaan. Tosin vastaus oli ristiriitainen sillä kaupunki itse kysyi asemakaavaan hyväksymisen jälkeenkin eri reittimahdollisuuksia ja suurin osa vastaajista kannatti Paciuksenkadun linjaa. Lisäksi Putkonen vielä selitti, että baanan linjaa on kuitenkin muutettu asemakaavasta, vaikka oli juuri ehtinyt vedota asemakaavan ehdottomuuteen siinä, että baana pitää vetää Humaliston kallioiden eteen meren päälle.

Asemakaava näyttykin olevan jotakin, johon vedottiin, kun kaupunki ei halua muuttaa järjetöntäkään suunnitelmaa, mutta samalla asemakaavalla ei ollutkaan samaa ehdotonta merkitystä, kun kaupunki halusi jostain syystä muuttaa suunnitelmaa. Ainoa varsinainen syy, jonka Putkonen lopulta kalliille ja luonto pilaavalle Meribaanalle antoi oli, että siinä pyritään välttämään korkeuseroja ja tämä vuorostaan sen tähden, että on olemassa pyöräilijöitä, jotka pyöräilevät mieluiten tasaisella.

Toisin sanoen, kun kaupunki ei voi miellyttää kaikkia, kuten pormestari jatkuvasti korosti, niin meribaanan tapauksessa se halua miellyttää niitä muutamaa pyöräilijää, jotka haluavat välttää kaikkia korkeuseroja ja olla miellyttämättä kaikkia muita, jotka arvostavat luontoa, kallioita, maisemaa ja kykenevät ajamaan myös pyörällä pienen mäen ylös.

Sen sijaan Töölönlahden osalta kaupunki oli nyt valmiimpi miellyttämään alueen luontoa ja linnustoa puolustavia kaupunkilaisia tai ainakin ympäristönsuojelu ja ohjaus -yksikön tiimipäällikkö Kaisa Pajanen tunnisti ja tunnusti alueen ainutlaatuisen arvon myös linnuille ja ilmoitti, että asiantuntijoilla on nyt yhteinen ajatus, että Töölönlahti, josta yhdistyksemme on tehnyt muiden yhdistysten kanssa suojelualoitteen todella tulisi mukaan uuteen neljänteen luonnonsuojeluohjelmaan.

Töölönlahden puiston osalta taas vastasi puisto- ja viheraluesuunnittelu yksikön päällikkö Katriina Arrankoski, joka ilmoitti puiston suunnittelu prosessin olevan vasta konsepti ja ideointivaiheessa ja vakuutti, että alueen suunnittelusta tulee olemaan runsas vuorovaikutus.

Kaupunki oli selvästi valmistunut vastaamaan myös Taivalsaaren osalta vakiovastauksensa, että alueella on poliittisesti päätetty lainvoimainen asemakaava ja että hallinnon velvollisuus on vain toimeenpanna se. Vastaus on totta ensimmäiseltä osaltaan, alueella on kieltämättä voimassa oleva, tosin jo vanhentunut ja uudistusta kaipaava, asemakaava.

Sen sijaan kaupunki tai pormestari ei ollut valmistautunut kunnolla vastaaman miksi huoneistohotellia ajetaan Taivalsaareen väkisin jopa asemakaavasta poiketen ja vastoin niitä argumentteja ja periaatteita, joilla asemakaavan muutosta puolustettiin siitä päätettäessä.

Ville Lehmuskallio kyselikin hieman hermostuneesti ennen varsinaisen tilaisuuden alkua joukoiltaan, kuka voisi vastata Taivalsaareen tilanteeseen, kun ei itse siitä tiedä. Kantakaupungin asemakaavoituksesta vastaava Sinikka Lahti lupasi yrittää.

Omassa vastauksessaan Vartiainen oli valmis delegoimaan varsinaisen vastauksen kaupunkiympäristötoimialalle, mutta vetosi yleisesti taas valtuuston päättämän asemakaavan toteuttamiseen ja esitti asiasta tietämättään, että se mitä Taivalsaareen ollaan tekemässä, olisi asemakaavan mukaista ja mahdolliset pienet muutoksen on voitu tehdä saman kaavan sisällä.

Tosiasiassahan hotelli on jo hakenut kahteen kertaa lupaa poiketa asemakaavasta, ja kaupunki joutunut jo kertaalleen peruuttamaan hyväksymänsä poikkeamat lakimiesten huomatessa, ettei kaikkia poikkeamia ollut edes haettu.

Vielä pahemmin hakoteillä pormestari oli vedotessaan kaavasta aikoinaan käydyn vuorovaikutuksen lisäksi arkkitehtuurikilpailuun, jossa ei suinkaan noudatettu ankarasti kaavamääräyksiä vaan haluttiin suosia saksalaiselle huoneistohotelliketjulle sopivampia ratkaisuja. Vartiainen ei myöskään näemmä tiennyt, että arkkitehtuurikilpailussa ei noudatettu valtuuston kilpailulle asettamia ehtoja, joiden mukaan tuomaristossa piti olla kaupunginosayhdistysten edustaja. Olihan taas hieman ristiriitaista, että samassa puheenvuorossa, jossa pormestari sanoo, että asiassa on pakko noudattaa kaavasta päättäneen valtuuston tahtoa hän vetoaa (varmasti tietämättään) arkkitehtuurikilpailuun, jossa ei juuri noudatettu tuon saman valtuuston tahtoa ja päätöstä.

Mutta kuten sanottu pormestari ei tietenkään voi olla perillä kaikista asioista varsinkaan, jos edes toimialajohtaja Lehmuskoski ei ole perillä näistä. Tosin omassa vastauksessaan Lehmuskoski, joka oli hetkeä aikaisemmin myöntänyt, ettei tiedä asiasta, esitti nyt, että asia on juuri niin kuin Vartiainen tietämättään sanoi ja delegoi sitten vastauksen Sinikka Lahdelle, koska toivoi edes tämän tietävän jotain asiasta, jonka yksityiskohdista ylin hallinto siis näytti olevan suhteellisen pihalla.

Asemakaavoituksesta vastaava arkkitehti Sinikka Lahti, joka myöhemmässä henkilökohtaisessa keskustelussa myönsi, ettei myöskään ollut tiennyt, että arkkitehtuurikilpailua ei järjestetty valtuuston tahdon mukaisesti ja sanoi muutenkin tulleensa vastaamaan koko asiasta myöhään tuntematta sen aikaisempia yksityiskohtia, vetosi kuitenkin julkisessa vastauksessaan taas valtuuston päätöksen vastaisesti järjestettyyn arkkitehtuurikilpailuun.

Lahti myös myönsi, ettei hanke ole täysin asemakaavan mukainen ja poikkeamia on, mutta pyrki vähättelemään niitä mainitsematta kaikkia poikkeamia ja niiden vaikutusta kokonaisuudessaan. Lahti myös esitti, että kyseessä olisi edelleen kylpylähotelli, koska rakennuksessa on kuntosali ja saunoja. Vesielementtien määrään Lahti ei ottanut tarkkaa kantaa vaan ilmoitti, että on väitelty altaiden syvyyksistä, mutta rakennuksen tarkoitus ei olekaan olla vesipuisto tai uimahalli.

Toisin kuin Lahti väitti, kukaan ei ole väitellyt altaiden syvyyksistä vaan kyllä niistä on ihan yhteinen konsensus ja tieto, sillä ne on merkitty huoneistohotellin piirustuksiin. Se mistä on väitelty on ajavatko lähinnä kahluusyvyiset pienet altaat ulkona ja oleskeluallas sisällä ja poreallas sviitissä uimakauden pidentämistä alueella ympärivuotiseksi kuten asemakaavan perusteluissa esitettiin.

Lahden heitto vesipuistoista tai uimahallista oli taas yritys kiertää koko konkreettinen kysymys väärillä mielikuvilla, koska kukaan ei ole missään väittänyt asemakaavan vaativan vesipuistoa tai uimahallia. Sellainen ei ollut myöskään asemakaavan päätöksessä käytetty viitesuunnitelma kylpylähotellista, jossa oli kuitenkin vesielementtejä noin 10 kertainen määrä nyt suunniteltuun huoneistohotelliin verrattuna.

Taivalsaaren tilannetta koskevista vastauksista paistaakin läpi se, että kaupungin hallinto yrittää edelleen epätoivoisesti puolustaa hanketta, jonka historiasta ja yksityiskohdista ja vaikutuksista sillä ei ole varsinaista tietoa ja jota se joutuu puolustamaan vain koska ei osaa viheltää peliä osaltaan poikki.

Seuraava Ulla Leppävuoren kysymys koski koko alueen uutta järkevämpää suunnittelua ja Vartiainen vastasi jälleen, että tällaiset asiat kuuluvat valtuuston päätettäviksi ja hallinto ei voi tehdä asian suhteen mitään. Vartiaisen vastaus oli sekä oikeassa että väärässä. Oikeassa siinä, että päätös koko alueen uudesta suunnittelusta on lopulta valtuuston asia, mutta väärässä siinä, ettei hallinto voisi tehdä asialle mitään. Hallinto voisi ihan hyvin myöntää nykyisten suunnitelmien asemakaavan vastaisuuden ja jopa ottaa esille kaavan itsensä vanhentuneisuuden ja tarpeen sen uudistamiseen. Sen sijaan asia ei tule lainkaan valtuuston päätettäväksi niin kauan kuin hallinto yrittää väkisin toimia saksalaisen huoneistohotelliketjun yrittäjän edun mukaisesti ja antaa tälle erioikeuksia poiketa asemakaavasta ja rakentaa huoneistohotelli Hietaniemen rantaan.

Tiedollinen vuorovaikutus asukkaiden ja kaupunkilaisten kanssa ehkä paranisi jos viranhaltijat voisivat asiantuntijuutensa hehkutuksen sijaan myöntää joskus myös oman tietonsa inhimillisen rajallisuuden, virheensä, puutteellisen tietonsa tai jopa tunnustaa, että paikallisilla kaupunkilaisilla voi olla erityisesti paikallista asioista huomattavasti enemmän arvokasta tietoa kuin satoja projekteja ympäri kaupunkia hoitavilla viranomaisilla tai näiden omiksi asiantuntijoikseen nykyään palkkaamilla konsulteilla, joilla on tuskin aikaa tai edes halua jalkautua alueille, josta tekevät helposti täysin ylimalkaisia arvioitaan.