Sunnuntaina 14.9 klo 15

Eriko Takahashi: Midnight Songs

Suomalaisyleisöt edellisillä käynneillään hurmannut japanilaispianisti Eriko Takahashi jälleen Helsingissä! Tällä kertaa Takahashin konsertti sisältää japanilaista, virolaista sekä suomalaista musiikkia 1900- ja 2000-luvuilta. Ohjelmistossa näkyy Takahashin kiinnostus luontoon mutta myös uuteen musiikkiin. Konserttiin sisältyykin myös teoksia, jotka ovat joko Takahashille kirjoitettuja tai hänen kantaesittämiään.

Liput ovelta tai alla olevasta linkistä lippukaupasta: 20€ / 15€ (SJY:n Ja Töölön kaupunginosat jäsenille)

Ohjelma: 

Urmas Sisask (1960-2022) : Aquarius (a dream) sarjasta ”Starry Sky Cycle op. 10” (1980-1987)

Helena Tulve (*1972) : Kolme laulua (2008)

1. Night Song
2. It was a River in the Mountains, I guess
3. It is Evening, the Light

Kai Nieminen (*1953) : Nightingale… Midnight Song… and Morning Rain… (2024)

Ari Romppanen (*1974) : Himawari (2023)

Arvo Pärt (*1935) : Partita op. 2 (1959)

1. toccatina 2. fughetta 3. larghetto 4. ostinato

Toshi Ichiyanagi (1933-2022) : Cloud Atlas VIII: ”Cloud in the Distance” (1989)

Akira Kobayashi (*1960) : Glass Swan (2000)

Somei Satoh (*1947) : Pieta (2024)

Ari Romppanen: Erakis (2016-2017)

Selim Palmgren (1878-1951) : Kolmikohtauksinen nokturno op. 72 (1921)

1. Tähdet tuikkivat
2. Yön laulu
3. Sarastus

Opiskeluaikoinaan virolainen säveltäjä Urmas Sisaskilla oli valittavanaan suuntautuako musiikkiin vai tähtiteteeseen. Musiikki voitti, mutta tähtitiedekään ei unohtunut, vaan hän sävelsi sarjan Tähtitaivas, jossa jokainen taivaan 88 tähtikuviosta sai oman teoksensa. Pianosarjaksi sopiva, onhan pianossa myös 88 kosketinta.

Niinikään virolainen Helena Tulve opiskeli sävellystä ensin Tallinnassa ja sittemmin Pariisissa, josta valmistui Premier Prix -palkinnon kera. Opintojaan hän täydensi myös niin gregoriaanisen laulun ja perinteisen musiikin alalla, kuin myös Pariisin IRCAMin elektronisen musiikin kursseilla. Hänen musiikissaan onkin heijastuksia useista eri musiikkityyleistä.

Nora ja Arvo Pärtille omistettu Kolme laulua on sävelletty Viron VII pianokilpailun tilauksesta 2008, jossa se sai myös kantaesityksensä.

Pianisti Eriko Takahashi kuvaa hänelle sävellettyä Kai Niemisen teosta seuraavasti: Nightingale… Midnight Song… and Morning Rain…pohjautuu Joan Mirón samannimiseen maalaukseen. Maalauksessaan Miró kuvaa eri hetkiä – yötä ja aamua – ja jättää kuulijalle tilaa kuvitella satakielen laulun sekä sateen äänen. Vastaavasti myös tässä pianoteoksessa säveltäjä on jättänyt tilaa kuulijalle kuvitella noiden tilanteiden äänet ja tunnelmat. Teos sisältää useita hiljaisuuden hetkiä, jotka vastaavat japanilaisessa kulttuurissa olevaa käsitettä ’Ma’. Vastaavia hetkiä voi kuulla myös Toru Takemitsun musiikissa, jota kohtaan Nieminen tuntee suurta musiikillista hengenheimolaisuutta.

Ari Romppasen pianosarja Hanakotoba (japan. Kukkien kieli) pohjautuu vanhaan japanilaiseen traditioon, jossa eri kukilla on erilaisia merkityksiä, ja joka on mm. japanilaisen kukkien asettelun, Ikebanan taustalla. Sarjan kuudennen osan, Himawarin (Auringonkukka) merkityksiä ovat mm. ihailu, uskollisuus ja kunnioitus.

Arvo Pärt kuuluu Viron tunnetuimpiin säveltäjiin. Partita kuuluu hänen varhaisimpiin julkaistuihin teoksiinsa, joiden myötä hän tuli tutuksi myös suuremmalle yleisölle. Uusklassiseen tyyliin kirjoitetun Partitan kolme ensimmäistä osaa esittelevät teoksen motorisia tai polyfonisia piirteitä sekä pidempiä rakenteita, kunnes teoksen kulminaatio, viimeinen, neljäs osa tuo kaikki elementit yhteen.

Aikoinaan mm. Einojuhani Rautavaaran kanssa New Yorkissa opiskellut Toshi Ichiyanagi kuului Japanin merkittävimpiin nykysäveltäjiin. Hän vieraili useaan otteeseen myös Suomessa, sekä oli Tokiossa toimivan Japan Finland Contemporary Music Societyn perustaja yhdessä Seppo Kimasen kanssa. Hänen usein konserttiohjelmissa vilahtelevassa, kokonaisuudessaan kymmenosaisessa pianosarjassaan Cloud Atlas Ichiyanagi inspiroitui pilvistä, niiden alati muuttuvista muodoista, mutta myös ambivalenteista merkityksistä, pilvien mielenrauhan edustamisesta on pitkä matka ukkospilveen tai ydinräjähdyksen sienipilveen.

Ichiyanagin tavoin Akira Kobayashi on vieraillut Suomessa useaan otteeseen. Hänet tunnetaan mm. konsertoistaan, joita hän on kirjoittanut useita, mm. 5 harppukonserttoa. Vuosituhannen vaihteessa syntynyt Glass Swan on eräänlainen päätepiste useille pianoteoksille joita hän kirjoitti 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Säveltäjä kertoo teoksen alkumotiivia soittaessaan muistaneensa siitä Swarovskin kristallijoutsenen. Koska motiivi esiintyy joka puolella teosta, päätyi hän antamaan sille kyseisen nimen.

Suomessa harvemmin kuultu Somei Satoh yhdistelee laajassa tuotannossaan japanilaista hovimusiikkia, eurooppalaista romantiikkaa sekä elektronimusiikkia. Pääosin itseoppinut säveltäjä aloitti uransa kokeellisten projektien parissa. Myöhemmin useampiosaiseksi kokonaisuudeksi laajentunut, rauhoittumaan kutsuva Pieta sisältää vaikutteita mainitusta hovimusiikista.

Erakis on jättiläistähti, joka tunnetaan myös nimellä granaattitähti. Eriko Takahashin mukaan Ari Romppasen teos alkaa lyyrisellä, unenomaisella jaksolla, joka pian muuntuu traagisempien ja rajumpien harmonioiden temmellyskentäksi. Teoksen edetessä nämä kaksi karaktääriä vaihtelevat, kunnes lopun romahdus viittaa myös tähden elämän päätökseen sen romahtaessa aikanaan mustaksi aukoksi.

Pohjolan Chopiniksikin kutsutun Selim Palmgrenilla on suomalaisista säveltäjistä laajin ja merkittävin pianotuotanto, yli 300 sooloteosta ja 5 pianokonserttoa. Sooloteoksista Kolmikoh-tauksinen nokturno on yksi tunnetuimpia. Rauhallinen avausosa kuvaa kimmeltäviä tähtiä, mutta kesiosassa tunnelma muuttuu yöllisemmän rajuilman suuntaan. Päätösosa vie teoksen kohti aamua impressionistisempien sävyjen saattelemana.

Tämän ohjelman teoksista Kai Niemisen teos sekä molemmat Ari Romppasen teokset on Eriko Takahashi myös kantaesittänyt. Tässä konsertissa kaikki kolme teosta kuullaan Suomen ensiesityksinä.

Tällä hetkellä Tokion alueella vaikuttava pianisti Eriko Takahashi on kiinnostunut erityisesti uudemmista sekä vähemmän tunnetuista teoksista, joista hän rakentaa usein luontoa tai ihmisyyttä kuvaavia konserttiohjelmia. Hän on soittanut lukuisia kantaesityksiä, ja useat säveltäjät ovat kirjoittaneet hänelle teoksia.

Takahashi opiskeli ensin Tokiossa Toho Gakuen musiikkikorkeakoulussa, ja siirtyi jatkamaan opintojaan Itävaltaan Anton Bruckner -konservatorioon. Pianomusiikin ja kamarimusiikin lisäksi hän täydensi opintojaan myös maineikkaan Klangforum Wien -yhtyeen vetämässä ohjelmassa keskittyen erityisesti uuden musiikin esityskäytäntöihin, sekä useilla mestarikursseilla.

Kahteenkin otteeseen Joensuun musiikkijuhlilla esiintynyt pianisti on saavuttanut menestystä useissa kansainvälisissä pianokilpailuissa, kuten “Cittá di Barletta” (Italia 2014), “Premio Accademia Giovani” (Rooma 2015), “Julian Cochran Piano Competition” (Varsova 2015) tai “Music and Earth” (Sofia 2019), sekä ollut itsekin pianokilpailun tuomaristossa, “Clavis St. Petersburg 2017” ja “Japan Classical Music 2023”. Suomen ja Japanin ohella hän on konsertoinut myös Itävallassa, Saksassa, Ranskassa, Puolassa ja Virossa.

Tällä hetkellä Eriko Takahashi konsertoinnin ohella myös opettaa pianonsoittoa yliopistossa Tokiossa

Tokion seudulla vaikuttava pianisti Eriko Takahashi haki oppinsa ensin Tokiosta ja sen jälkeen Itävallasta. Hän on myös saavuttanut menestystä useissa pianokilpailuissa. Lukuisten säveltäjien kanssa yhteistyötä tehneen pianistin sydäntä lähellä on 1900- ja 2000-lukujen musiikin ohella myös suomalainen luonto ja kulttuuri, joissa hän näkee useita yhtäläisyyksiä kotimaansa kanssa. Hänen suomalaista musiikkia sisältävä ”Nordic Visions” CD-levy (2025) päätyi Japanissa useille suosituslistoille. Levy on myynnissä konsertin yhteydessä.