Johtava nuori australialainen viulisti Harry Ward on kansainvälisesti kysytty solisti sekä kamarimuusikko. Hän soittaa nyt ykkösviulua Berliinin filharmonikoissa, opiskeltuaan ensin maineikkaassa Karajan-akatemiassa Noah Bendix-Balgleyn johdolla. Ennen Berliiniä Harry on opiskellut Australian National Academy of Musicissa Robin Wilsonin johdolla ja Kunst Universität Grazissa Boris Kuschnirin luokalla.

Harrylla on kunnia soittaa anteliaalta lahjoittajalta lainassa olevaa Pietro Landolfi-viulua vuodelta 1780.

Tara Jovana Valkonen (s.1999) aloitti sellonsoiton 6-vuotiaana ja haaveili lapsena sekä sellistin että kuvanveistäjän ammateista. Kolmetoistavuotiaana Tara nappasi käteensä kitaran, ja rock syrjäytti klassisen musiikin useaksi vuodeksi, kunnes hän kuuli Olivier Messiaenin Turangalîla-sinfonian ja kiinnostui intohimoisesti nykymusiikista.

Taran opintoja ja työskentelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto, Taike, Greta ja William Lehtisen säätiö, Musiikin edistämissäätiö, sekä Sibelius-Akatemian tukisäätiö.

Tara on toiminut festivaalin järjestäjänä ja esiintyy  näyttelyn avajaisissa to 2.3 klo 17:30.

Siiri Halko (s. 1996) on Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitokselta valmistunut suomalainen ohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän on ohjannut useita lyhytelokuvia, niistä mainittakoon terävän masennusta käsittelevän sosiaalisen komedian Katharsis Oy:n (2020) sekä Haikaran (2021), joka sai ensi-iltansa maineikkaan Clermont-Ferrandin lyhytelokuvafestivaalin kilpailussa ja joka oli parhaan lyhytelokuvan Jussi-ehdokkaana vuonna 2022.

Valmistumisensa jälkeen Halko on luonut yhdessä Juho Kuosmasen ja Ayderus Ahmedin kanssa televisiosarjan Zone B (2022), johon he kokosivat Itä-Helsinkiläisiä nuoria ilman kokemusta näyttelemisestä ja järjestivät heidän kanssaan työpajoja, joissa sarja syntyi leikin sekä keskustelun kautta. Tällä hetkellä Halko työstää ensimmäistä kokopitkää kasvattisisaruudesta kertovaa elokuvaansa The Well yhdessä Silmu Filmsin kanssa.

Aaron Siraisella (s. 1999) on ainutlaatuinen tapa maalata töissään figuratiivisia kuvia, joissa todellisuus sekoittuu yhteen mielikuvitus- ja tunnemaailman kanssa ja luo mielenkiintoisen sekoituksen geometrian, värin ja muodon välille. Hän maalaa yleensä muotokuvia erilaisista hahmoista unohtamatta kuitenkaan klassisia aiheita kuten maisema- ja asetelmamaalauksia. Sirainen löytää inspiraationsa kasvoista, paikoista sekä tilanteista. Hän pyrkii jatkuvasti keskittymään näkemiseen, tuntemiseen ja ilmaisemiseen.

Nayab Noor Ikram (s. 1992, Maarianhamina) on juuriltaan pakistanilainen valokuvaaja ja visuaalinen taiteilija, joka on varttunut Ahvenanmaalla ja  asuu tällä hetkellä Turussa. Ikram työskentelee konseptien parissa, jotka käsittelevät kahden paikan välissä olemiseen, kulttuuriseen identiteettiin  sekä kollektiiviseen muistiin liittyviä tunteita. Hän tutkii näitä konsepteja hyödyntämällä symboleja, rituaaleja ja ilmaisemisen abstrakteja muotoja valokuvien, performanssien sekä installaatioiden kautta. Vuonna 2019 Ikram palkittiin Svenska kulturfondenin kulttuuripalkinnolla.

Elina Brotherus on valokuva- ja videotaiteilija. Hänen työskentelynsä on vaihdellut omaelämäkerrallisten ja taidehistoriallisten aiheiden välillä. Varhaisten omakuvien jälkeen Brotherus keskittyi ihmisfiguurin ja maiseman sekä taiteilijan ja mallin suhteeseen. Viimeaikaisissa palkituissa teoksissaan Brotherus on käyttänyt performatiivista työtapaa ja mm. Fluxus-taiteilijoiden kirjoittamia teosohjeita.

“Taide seuraa elämää. Taideopiskelijana käytin omia kokemuksiani työskentelyni lähtökohtina. Saatoin päätökseen sekä aikaisemmat (tiede)opintoni että ensimmäisen avioliittoni. Tämä äkillinen vapautuminen tuli näkyväksi taiteessani. Seuraavaksi muutin ulkomaille ja kiinnostuin maalaustaiteen ilmaisukeinoista ja ikonografiasta. Käytin edelleen itseäni mallina mutta olin kuvantekijä, en elämänkerturi. Kun lähestyin neljääkymmentä, omaelämäkerrallisuus hiipi sisään takaovesta. Se ei ollut suunniteltua, mutten myöskään sitä estellyt. Strategiani taitelijana onkin hyväksyä kuvat jotka kulloinkin on tärkeää tehdä.”

Juulia Jämsä on tekstiilisuunnittelija, maratonjuoksija ja innokas käsityöläinen. Juulian työskentelyprosessit ovat hyvin nopeita ja intuitiivisia, ja hän hyödyntää kierrätettyjä- ja ylijäämämateriaaleja niin paljon kuin mahdollista. Tällä hetkellä häntä inspiroi suomalaisen murtomaahiihdon historia ja valonnopeus. Juulia opiskelee Fashion, Clothing and Textile Design -maisteriohjelmassa Aalto-yliopistossa

Toivo Heinimäki (s. 1995) on helsinkiläinen kuvataiteilija ja pienkustantaja. Heinimäki pyörittää vuonna 2020 perustettua Utu Press -kustantamoa, joka on erikoistunut pienen painoksen valokuvataidejulkaisuihin. Kolmen toimintavuoden aikana kustantamon kautta on julkaistu neljätoista lehteä ja kirjaa.

Kustannustoiminta sai alkunsa Heinimäen kokemasta tarpeesta luoda uusia matalan kynnyksen esittämisalustoja uransa alussa oleville suomalaisille valokuvan parissa työskenteleville kuvataiteilijoille. Utu Press -toiminta painottuu valokuvan esille tuomisen lisäksi käsin tekemiseen, taiteilijoiden väliseen yhteistyöhön sekä paikallisuuteen.

Tania Nathan on identiteettiä ja sen teemoja tutkiva dekoloniaalinen runoilija, joka kyseenalaistaa, kuka saa luoda ja välittää merkityksellistä sisältöä ja muistoja. Hänen kirjansa Daughter of Immigrants on novelleista sekä runoista rakentuva kokonaisuus, joka sisäistää rakkauden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sekä intersektionaalisuuden teemoja. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä, mutta haaveilee jonain päivänä palaamisesta juurillensa Kaakkois-Aasiaan.

Kalle Luoto vastaa Unessa festivaalin ehkä ristiriitaisen unettomien päätöskarkeloiden keskiyönjälkeisestä äänimaailmasta. Syvällisesti musiikin parissa varttuneena, sekä alakulttuurien ja hikisten tanssilattioiden parhaista antimista nauttivana, hän uskoo levyjen soitosta heijastuvan parhaimmillaan jonkinlainen ajan hengen ja vapaamielisen hetkessä olemisen kättely. Tällä kertaa puristus on varmasti sopivan unenomainen, suunnattuna kuitenkin säestämään mitä elostelevinta ja irvokkainta hauskanpitoa.