Kolumni Töölöläisessä 4.9.2022

Hengen lentoa edistäneet korkeakulttuurit ja kaupungit ovat aina kehittyneet yhdessä ruumiin jätösten tuottamisen ja käsittelyn kanssa. Viemäri on ollut sivilisaation merkki muinaisesta kaksoisvirtojen maasta lähtien ja jos Babyloniaa pidettiin paheiden pesänä, oli se myös ensimmäinen ainakin hallintoeliittinsä jätökset sanitoinut kulttuuri. Vessan (asurrû) tutkimuksella onkin ollut keskeinen sija assyriologiassa.

Roomalaiset taas eivät osanneet rakentaa vain tuhansia vuosia kestäneitä teitä vaan myös viemärijärjestelmiä, joista osa on edelleen käytössä. Ilman jo 600 vuotta eaa. rakennettua viemärijärjestelmää Cloaca Maximaa, ikuinen kaupunki olisi ollut huomattavasti haisevampi, sairaampi ja kuolevaisempi kaupunki.

Keskiajan tutkijat ovat korostaneet, ettei keskiaika suinkaan ollut hengellisesti pimeä aika, mutta ruumiillisesti haiseva aika se varmasti oli. Antiikin sivistyksen unohdus koski myös viemäröinti taitoa ja vaikka Renessanssin humanistit palasivat antiikin kirjoituksiin eivät nämä rakentaneet uudestaan antiikin viemäreitä.

VARSINAINEN viemäreiden aika alkaa vasta 1800-luvulla eikä ole vieläkään saavuttanut globaalia mittakaava sillä maailmassa miljardilta ihmiseltä puuttuu turvallista vettä ja noin kahdelta miljardilta perussanitaatio. Noin 80 % maailman jätevesistä jää täysin puhdistamatta ja kaukana ollaan edelleen YK:n kestävän kehityksen tavoitteesta, että kaikille maailman ihmisillä olisi edes jonkinlainen vessa vuoteen 2030 mennessä.

Helsingissä vesivessat tulivat laillisiksi 1900-luvun alussa ja alkoivat levitä täältä muuallekin Suomeen. Samalla lähivesistöt, joihin tarpeet laskettiin, alkoivat saastua ja ensimmäinen jätevedenpuhdistamo rakennettiin Helsinkiin 1910. Suomi toimi vielä pitkään lähinnä ulkohuussien ja kantoveden varassa, mutta nykyään Suomi on vesihuollon ja viemäröinnin kärkimaita. Kuntien on määriteltävä viemärilaitokselle toiminta-alue, jonka sisällä sekä kiinteistöillä että viemärilaitoksella on velvollisuus liittää kiinteistö viemäriverkostoon. Kaikkialla tämä ei kuitenkaan näytä toimivan.

Erityisesti Hietsun paviljongilla huomaa konkreettisesti hengen kulttuurin kehittämisen ja ruumiin jätöksistä huolehtimisen yhteyden. Kulttuuritaloa ja kaupunkilaisten yhteistä juhlatilaa on mahdotonta kehittää ilman vessoja ja kunnon viemäröintiä. Mutta vaikka kaupungin keskeisin perustoiminto antiikista lähtien pitäisi olla toimivan viemärijärjestelmän takaaminen, niin Hietsun paviljongissa tämä on jälleen osoittanut kaupungin osalta ylittämättömäksi ongelmaksi.

Paviljonki olisi tosin pitänyt sen kunnostuksessa liittää viemäriverkostoon, mutta jostain tuntemattomasta kiusantekosyystä tätä ei voinut tehdä lähiviemäreihin vaan liitoskohta määrättiin niin kauaksi, että sen rakentaminen olisi ollut koko kunnostushankkeen kaatanut lähes miljoonan euroa maksanut kustannus. Sen sijaan paviljonki sai eritysluvan asentaa alueelle omat lokakaivot, jotka eivät tietenkään ole edullisin, ekologisin tai kätevin ratkaisu juhla- ja kulttuuritilassa. Jokaisessa tapahtumassa saa pelätä onko lokakaivoissa vielä tilaa ja ruumiin eritteiden erillinen tyhjennys on jälleen muulta hengen toiminnalta resursseja vievä kustannus.

Olemmekin tiedustelleet usean otteeseen kaupungilta mitä asialle voisi tehdä ja saaneet selville, että aivan Paviljongin vierestä menisi toki viemäri. Mutta kun yritämme selvittää mitä toimenpiteitä ja kustannuksia siihen liittyminen meiltä vaatisi, niin kohtaamme täydellisen hiljaisuuden. Virkamiehet, joiden yhteistiedot meille annetaan asian selvittämiseksi, ovat lomilla tai saldovapailla ja lupaavat kyllä palata asiaan, mutta katoavat kuin tuhka tuleen, tai virtsa kunnon viemäriin ja samoin näiden esihenkilöt. Viemäröinti ongelman selvittäminen näyttää olevan täysin mahdoton tehtävä tälle maailman toimivammalle kaupungille.

OLEMME siis edelleen lokaivojen varassa samalla kun yhä suurempi määrä ihmisiä Hietsun rannalla etsii talostamme jatkuvasti yleistä vessaa tai käyttää sitten suoraan paviljongin ulkonurkkia ulkohuussina. Kaupunki ei ole onnistunut sen enempää tarjoamaan meille kohtuullista pääsyä viemäriverkostoon, kun myöskään tarjoamaan rannalla kävijöille ja kaupunkilaisille tarpeeksi julkisia saniteettitiloja. Tämä siitä huolimatta, että miljoonia on kaupungin toimesta upotettu rannan uuden ravintolarakennuksen viemäreihin ja vessoihin.

Pitäisikö kaupungin johdon tehdä tutustumismatka assyriologisille kaivauksille ymmärtääkseen toimivien viemäreiden merkityksen kulttuurille ja kaupungille? Meille Hietsussa riittäisi, kun joku edes vastaisi viemäröintiä koskeviin kysymyksiimme tai sähköposteihin ja kulttuurin kehityksen ei tarvitsi tyssätä loka-asioihin.

Markku Koivusalo

Töölön kaupunginosat – Töölö ry:n pj.