Töölöläinen arkkitehti ja yhdyskuntasuunnitelija Tapani Launis kirjoittaa Kivelän sairaala-alueen mahdollisista  muutoksista

Helsingin kaupunki on ehdottanut Kivelän sairaala-alueelle kokonaisvaltaiset muutosehdotukset koskien alueen käyttötarkoitusta ja myös rakennettua ympäristöä. Alueen käyttötarkoitus muuttuu kun terveyspalvelut keskitetään Laakson uuteen sairaalakeskukseen ja Kivelän sairaala-alue vapautetaan asuntotuotantoon ja sitä tukeviin toimintoihin ilman rajoitteita. Asiakokonaisuutta valmistellaan kaupungin taholla ja on esitetty hyvin pitkällevietyjenkin neljän vaihtoehdon muodossa.

Entisenä kaupunkisuunnittelijana ihmetyttää nykyiset suunnittelun perusperiaatteet, joita harjoitetaan nykyisissä kaavoitusprojektien valmisteluissa. Vedotaan yleiskaavatason kasvutavotteisiin automaatinomaisesti, jotka kohdennetaan ylimitoitettujen  asukaslukutavoitteiden  muodossa kullakin asemakaava-alueella. Nämä tavoitteet hyödyntävät pääasiallisesti rakennusalan toimijoita ja asukkaita ei kuunnella.

Kivelän sairaala-alueen muotoutuminen nykyiseen muotoonsa on tapahtunut vuosikymmenten aikana perusperiaatteena parhaiden sosiaali- ja teveystoimintojen takaaminen. Sen lisäksi on noudatettu korkealuokkaisen kaupunkisuunnittelun perusperiaatteita: toimivuutta, viihtyisyyttä ja korkealuokkaisen kaupunkiympäristön kehittämistä. Myös kulttuurisia periaatteta on noudatettu mahdollistamalla korkealuokkaisia arkkitehtonisia toteutuksia.

Hyvää kaupunkisuunnittelua on toteutettu muutenkin Töölössä vuosikymmenien aikana kivitalokaupungin perustamisesta lähtien. Hyvänä esimerkkinä on Välskärinkadun koko korttelin mitalla yhtenäinen arkkitehti Jalmari Peltosen Art-Deco julkisivu, joka muodostaa hämmästyttävän 1930-luvun ehjän katumiljöön. Tähän katumiljööseen rakennettiin Kivelän sairaala-alueeseen kuuluva matala seniorikeskus, joka ei tuottanut pienimittakaavaisena häiriötä arvokkaaseen entiseen miljööseen. Nyt alueen muutossuunnitelmassa on haluttu purkaa hyväkuntoinen ja hyvälaatuinen seniorikeskus, joko osittain kulkuyhteyden takaamiseksi Sandelsinkadulta alueelle tai muissa vaihtoehdoissa on seniorikeskus kokonaisuudessa purettu ja tilalle tulisi nykyrakentamisen mukaista korkeata ja tylsää nykyistä rakennusmassaa.

Epäilen että jokaisen vaihtoehdon puitteissa on suunnittelupuolella mietity vain metropoli-kasvuideologian tukemaa tiivistysrakentamista ja rakennusalan toimijoiden taloudellisia etuja. Kaupungin asukaslukutavotteita toteutetaan automaationa, ei alueellisen sopivuuden kannalta ajateltuna. Siis tiivistämistavoite seuraa alueen muuttamisesta asuntoalueeksi sairaalatoiminnan siirtyessä muualle. Myös alkuperäiset senioripalvelun toiminnat mitoitettaisiin yläkanttiin, alueelle tulisi seniorikeskus suurine kerrosaloineen. Vanhaa hyväkuntoista kerrosalaa olisi kylläkin seinorikeskuksellekin entisissä sairaalatiloissa. Hesperian sairaalan tilat voitaisi remontoida korkealuokkaiseksi seniorikeskukseksi. Nykyiset väljät piha-alueet mahdollistavat asukkaita palvelevia ulkotoimintoja. Mutta Välskärinkadun senioriasunnot on säilytettävä ja myös ehjänä kokonaisuutena. Ovathan ne asuntoja jo valmiiksi.

Miten tämän jo pitkälle viedyn kaavoitusprosesssin kehitystä voisi ohjata kaupunkilaiskeskeisesti ja ohjatuksi demokratian perusperiaatteita noudattaen. Ympäristön käyttäjää on kuunneltava.

Ensimmäinen vaihe olisi säilyttää kaikki nykyiset rakennukset ja tutkia tarkoin niiden käyttömahdollisuudet. Alueella on pitkä historiallinen kehityskaari ja sitä tulee kunnioittaa. Varsinkin ulkoalueita ei tule uudisrakentaa “karttatyönä”, mitä nykyisissä kaavoitusprosesseissa suositaan. Ja myös metropoli-ideologian mukaiset tiivistämis- ja kasvutavoitteet on unohdettava.

Karttatyönomaiset juuri esitetyt kaupungin neljä vaihtoehtoa tulee unohtaa ja lähteä suunnittelelmaan aluetta sen ominaisspiirteitä kunnioittaen ja käyttäjiä kuunnellen.

Seniorien ja arvokkaan kapunkiympäristön puolesta

Tapani Launis

Tekniikan tohtori, arkkitehti ja yhdyskuntasuunnittelija

Helsinki, Töölö