Helsingin kaupunki on julkaissut kaupunkilaisten käsikirjan Helsingin historiallisten rakennusten pelastushankkeisiin. Käsikirjassa Annalan huvila ja Hietsun paviljonki esitetään inspiroivina ja onnistuneina hankkeina.

Käsikirja syntyi kaupunkiympäristön projektisuunnittelija Elina Nummen laatimasta Oma Stadi (2020–21) aloitteesta: ”Pelastetaan Helsingin historia helsinkiläisille – vanhat talot eläviksi yhteisöiksi”, joka sai kaupunkilaisilta 4485 ääntä.

Varsinaisen käsikirjan toteutti arkkitehtitoimisto Ark-byroo oy, joka kävi haastattelemassa myös Hietsun paviljongin pelastajia ja ylläpitäjiä.

On hienoa, että Annalan kartanon ja Hietsun paviljongin pelastustyötä on arvostettu käsikirjassa ja ne on nostettu inspiroiviksi esimerkeiksi vanhojen rakennusten pelastamisesta.

On myös erittäin hienoa, että on pyritty tekemään ohjekirja siitä mihin kaikkeen olisi valmistauduttava tällaisissa projekteissa.

Toivottavasti käsikirjan aloite avaa laajemmankin pyrkimyksen vanhojen rakennusten pelastamiseen ja niiden uudelleen käyttöön purkamisen sijaan.

Taustalla on kuitenkin myös huolestuttavampia uutisia.

Kaupunki aikoo nimittäin luopua itse 200 historiallisen rakennuksen omistuksesta, joille sillä ei ole käyttöä. Samalla tarkoitus on poistaa ja ulkoistaa vastuu rakennus- ja kulttuuriperinnön ylläpitämisestä kaupungin osalta tuosta perinnöstä huolissaan olevien kaupunkilaisten ja yhteisöjen harteille.

On lähes selvää ettei 200 historialliselle rakennukselle löydy pelastajia ja kunnostajia ainakaan niillä ehdoilla, joita kaupunki haluaa näille asettaa.

Käsikirjassa keskitytään esittämään mahdollisille pelastajille yleisiä ohjeita, kuinka ryhtyä ostamaan ja pelastamaan vanhoja arvorakennuksia, joista kaupunki haluaa eroon.

Samalla kaupunki ei ole kuitenkaan ollut kovinkaan valmis oikeasti ratkomaan ja pohtimaan tällaisissa hankkeissa kaupungin taholta koettuja ongelmia tai edes kuuntelemaan niitä.

Jopa käsikirjoissa esimerkkeinä käytettyjen hankkeiden tekijöitä vain haastateltiin arkkitehtien osalta, ei suinkaan kutsuttu ongelmia pohtiviin työpajoihin yhdessä kaupungin kanssa miettimään miten kaupunki voisi todella myös itse edistää ja helpottaa näitä pelastusprojekteja ja myös korjata ja oppia hankkeissa kaupungin osalta ilmenneitä ongelmia.

Toivottavasti kuitenkin käsikirja aloittaisi uuden prosessin, jossa kaupungilla olisi oikeasti tahtoa edistää näitä pelastushankeitä eikä kyse olisi vain pyrkimyksestä siirtää rakennushistoriasta ja kulttuuriperinnöstä huolehtimista pois kaupungin harteilta.