Tekoälyn luoma havainnekuva, jossa tekoäly on sovittanut huoneistohotellin havainnekuvan Taivallahden rannasta otettuun oikeaan kuvaan.
Koska yhtiöillä ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n mukaista
valitusoikeutta, on valitus jätettävä tutkimatta.
Helsingin hallinto-oikeus on päättänyt olla tutkimatta huoneistohotellin naapureiden tekemää valitusta rakennuslupahakemuksesta tulkitsemalla, että ainoa varsinainen naapuri on kaupunki itse.
Tämä tarkoittaa ettei selkeästi asemakaavan vastaista rakennuslupaa tutkita lainkaan vaan virheellinen päätös voidaan hyväksyä sillä perusteella ettei kenelläkään ole asiasta valitusoikeutta.
Kyseessä on tietenkin MRL 192§ valitusoikeuden erityinen tulkinta ja tulkinta, joka vähättelee valitusoikeutta, kansalaisten oikeusturvaa ja turvaa sen sijaan kaupungin ja toimeenpanovallan oman tulkinnan siitä, että se voi tehdä päätöksiä voimassa olevasta asemakaavasta, naapuristosta ja asukkaista välittämättä kunhan vain sillä on asiassa ainoa valitusoikeus.
Tämä ei tietenkään ole ainoa tai mahdollinen tulkinta MRL §192:sta vaan ainoastaan yksi mahdollinen tulkinta, sillä pykälää olisi juridisesti voinut tulkita myös toisin.
Mutta se on tulkinta, joka korostaa perustuslaillisen oikeusturvan sijaan toimeenpanovallan vapaampaa toimintaa ja tietenkin helpottaa hallinto-oikeuden omaa työskentelyä koska valitus voidaan jättää tutkimatta eikä asiaan tarvitse sen enempää perehtyä. Samalla se turvaa toimeenpanovallan virheellisenkin päätöksen ilman sen laillisuuden kunnollista tutkimusta.
Hallinto-oikeus on vedonnut tulkinnassaan erityisesti kiinteistöjen etäisyyteen.
Massiivisen ja nelikerroksiseksi kasvaneen huoneistohotellin ja talonyhtiöiden välissä on kaistale avointa merialuetta ja pienet kaupungin puistoalueeseen kuuluvat pengermät. Hietsun paviljongin ja huoneistohotellin välissä on pieni kaistale kaupungin omistamaa avointa hiekkarantaa.
Hallinto-oikeus ei kuitenkaan näe valittajien kiinteistöjen edustavan naapureita tai vastapäisiä kiinteistöjä, eikä muutenkaan näe näitä toimijoina, joiden etuun tai oikeuteen asemakaavasta poikkeava massiivinen rakennus naapurissa vaikuttaisi.
Tulkinta herättää jälleen kysymyksen siitä toteutuuko itse asiassa Suomessa vallan kolmijako? Valvooko tuomioistuin toimeenpanovallan toiminnan lainmukaisuutta? Vai pyrkivätkö hallintotuomioistuimet ainoastaan oikeuttamaan toimeenpanovallan lainvastaisetkin päätökset.
Asia on noussut esille varsinkin ympäristölainsäädännön tulkinnoissa, jossa hallintotuomioistuimet lähes järjestelmällisesti hylkäävät ympäristöjärjestöjen valitukset.
Rakennuslupa on kuitenkin edelleen ehdollinen ja riippuvainen huoneistohotelille annetusta poikkeamapäätöksestä. Valitus poikkeamapäätöksestä on taas vielä Korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä.
Huoneistohotellin kohtalo on siis nyt Korkeimman hallinto-oikeuden käsissä. Voimme vain toivoa, että Korkein hallinto-oikeus toimii edelleen toimeenpanovallan laillisuuden valvojana ja tutkii valituksen eikä selkeästi virheellinen päätös voi läpäistä Suomessa kaikkia oikeusasteita.
