Sodan kriisin keskellä, aineellisen sähkövalon hinnan kohotessa kohti korkeuksia yhdessä kasvihuonekaasujen kanssa, joulurauhan valot syttyvät kuitenkin taas pohjolan pimeyteen.

Pohjoismaissa vietetäänkin edelleen nimellisesti joulua, vanhaa valon juhlaa, siinä missä anglosaksisissa maissa vietetään messiaan messua (Cristes Maesse) ja romaanissa maissa syntymäjuhlia, johdannaisina latinan Herran syntymäpäivästä (Dies Natalis Domini).

Joulun maallistumista ja sen varsinaisen sanoman peittymistä kulutusyhteiskunnan aineelliseksi kultiksi usein paheksutaan ja ihan syystä, mutta samalla pitää muistaa, että juuri maallistuneessa kristillisyydessä joulusta on tullut vuoden tärkein juhla, kun taas varsinainen aito kristillinen juhla on tietenkin ylösnousemuksen ja uudelleen syntymän uhrijuhla, pääsiäinen.

VARHAISET kristityt eivät viettäneet joulua ja kirkkoisä Origen oli sitä mieltä, että itse syntymäpäivän juhliminen oli pakanallinen tapa. Raamatussa syntymäpäiväjuhlia viettävät vain maalliset paheksutut hallitsijat, Egyptin faarao ja Herodes, jonka syntymäpäiväjuhliin tuodaan Johannes Kastajan pää vadilla.

Sanan lihaksitulemisen päivä tosin kiinnosti myös varhaisia kristittyjä, mutta kun Origenin opettaja Klemens Aleksandrialainen luetteli eri kristittyjen ryhmien ehdotuksia päivämääräksi, ei joukossa ole vielä lainkaan joulukuun 25. päivää. Ensimmäinen varsinainen merkintä Kristuksen syntymäjuhlasta seitsemän päivää ennen tammikuun alkua tulee roomalaisen kristityn Valentinuksen tilaamasta kalenterista vuodelta 354. Siitä miten juuri tuo päivä tuli Kristuksen syntymäpäiväksi on tutkijoiden joukossa edelleen useita teorioita, mutta se on varmaa, että keisari Aurelianus, joka kukistanut Palmyrian valtakunnan Voittamattoman Auringon (Sol Invictus) nimissä vuonna 273, teki tästä Rooman pääjumalan ja määräsi jumalan syntymäpäiksi 25 joulukuuta, päivän, jolloin perinteisesti oli vietetty valon voittoa pimeydestä.

Kristityille päivästä tuli oman vapahtajansa, armon valon syntymäpäivä ja pohjolan apostoli, ranskalaissyntyinen Hampurin piispa Ansgar, toi sen myös kristillisenä juhlana pohjolan pakanoille, jossa se yhtyi vanhoihin talvipäivän seisauksen suuriin oluen juomajuhliin. Ankarille armottomille kristityille joulu on kuitenkin aina ollut liian maallistunut ja lapsekas rymyjuhla. Puritaanit pyrkivät kieltämään lailla koko joulun vieton ja erityisen ongelmalliseksi joulussa nähtiin sen mukana kuljettamat aina Rooman Saturnalia juhlasta asti periytyneet karnevalistiset piirteet juopotteluineen ja römyämisineen. Varsinaiset jouluperinteet juuri yksityisinä perhejuhlaperinteinä luotiin vasta 1800-luvulla porvarillisissa piireissä.

Lapsen syntymän juhla sopii tietenkin perhejuhlaksi ja edelleen joulu on ennen kaikkea lasten ja lastenmielisten juhla. Lapsi merkitsee aina uuden alun ja mahdollisuuden syntymää ja kristillisessäkin kuvastossa joulun ikoni on jumala puhtaana mahdollisuutena, jokeltavana vauvana seimessä pääsiäisen ristillä kärsivän uhrin sijaan. Joulun varsinainen sanoma onkin uuden alun, armon ja rauhan sanoma, valon voitto ahdistuksen pimeydestä.

HIETSUN paviljongilla, vanhassa vaatimattomassa pukusuojassa tähtitaivaan alla, joka sai armon ja uuden valon kaupunkilaisten juhlatilana ja samalla uutta luovan vapaan taiteen ja kulttuurin seimenä, joulun vietto alkoikin perinteisellä Lucian päivän joulukonsertilla, jossa yhdistyivät valon juhlan moninaiset perinteet. Puhuttiin katolilaisista pyhimyksistä ja pyhimysten politiikasta, kuultiin huikea kantaesitys Mioko Yokoyaman sävellyksestä Thomas Hoodin kuuluisasta köyhän ompelijattaren ahdinkoa kuvaavasta ”Paidan laulusta” ja ilta huipentui keskiajan legendoja ja kirkkolaulua cembalon säestyksellä moderniin musiikkiin, jazziin ja eläintarinoihin yhdistäneessä Lucia oratoriossa. Ja lopuksi sisään saapui vielä kansallisen perinteemme mukaisesti Vesa Vierikon örmyilevä kekripukki.

Varsinaisena talvipäivän seisauksena joulunalusviikolla keskiviikkona 21.12 paviljongilla keskustellaan vielä kirjailija Merja Mäen kanssa evakkoevankeliumista, joka kuvaa kalastajan tyttären Allin ja tämän raskaana olevan kälyn pakomatkaa menetetystä kodista kohti uutta elämää ja illan päättää nuorten jousisoittajien konsertti, jossa soi Kaija Saariahon Terra Memoria ja Benjamin Britten: Jousikvartetto nro. 2.

Ja jos sähköyhtiöt suovat myös armon valon vain taivaallisten hintojen sijasta ja paviljonki selviää vielä tämän talven aineellisista lämmityskuluista, jatkuu henkinen uudestisyntyminen lapsenmielisessä Hietsussa taas ensi vuonna uusilla tapahtumilla. Sitä ennen, joulurauhaa ja lapsenmielisyyttä kaikille!

Markku Koivusalo

Töölön kaupunginosat – Töölö ry:n pj.